tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ikävä



 Viime viikon tulevan blogipostaustulva-hehkutuksen jälkeen tulikin kuitenkin taas hiljainen viikko. Osittain syynä tähän hiljaisuuteen oli keskiviikko iltana saamani pysäyttävä uutinen: mun läheinen pappani oli kuollut yllättäen vatsa-aortan repeämään. Keskiviikon aikana en oikein edes tahtonut ymmärtää tai uskoa tapahtunutta todeksi. Pappa oli kuitenkin ollut hyvässä kunnossa, eikä kukaan olisi osannut arvata, että näin yllättäen joudumme hyvästit sanomaan. Oon kuitenkin iloinen, että pappa sydämessään uskoi ja luotti Jeesukseen ja hänen verensä voimaan. Siksi saan iloita siitä, että vielä jonain päivänä saamme jälleen kohdata, paikassa jossa kaikki on paljon paremmin kuin täälä ikinä. Se ei kuitenkaan poista ikävää ja surua siitä, että en ehtinyt edes paikan päälle hyvästelemään pappaa. 

Papan näin viimeksi mamman ja tätini Hannan 130-v yhteissynttäreillä tammikuun lopulla, mutta kunnolla papan kanssa viimeksi ehti puhumaan, kun olimme joulun aikoihin koko perheen voimin Turussa kyläilemässä sekä isän että äitin vanhemmilla. Juuri tuon reissun jälkeen puhuttiin pikkuveljen kanssa koko automatka siitä, kuinka ihana perhe ja suku meillä on ja kuinka upeeta on ollu näin vanhempana oikeasti tutustua isovanhempiin ja saadaan olla onnellisia kun melkein kaikki niistä on vielä elossa. Jotain hehkutusta tuosta Turun reissusta kirjoittelinkin toiseen blogiini tuolloin. Tuo postaus löytyypi täältä.Tuolloin ei olisi osannut kuvitellakaan, että pappa ei pääse nyt keväällä mun valmistujaisiin ja Aleksin Yo-juhliin. 

Onnellinen sattuma tässä kuitenkin oli, että nämä mamman 80v ja Hannan 50v synttärit oli lähestymässä ja äiti oli päättäny teettää molemmille taulut lahjaksi. Hannalle äiti oli päättänyt antaa kesällä otetusta sukukuvasta teetetyn taulun, mutta mamma ja pappa olivat jo saaneet saman taulun joululahjaksi. Niimpä äiti antoi mulle Turkuun lähtiessä tehtäväksi ottaa mammasta ja papasta studiopotretit, mistä sit saisi teettää canvas taulun mammalle lahjaksi. Niimpä otin studiokamani mukaan ja illan päätteksi viriteltiin mamman ja papan eteiseen "studio" ja sain silloin otettua heistä yhdessä onnistuneen potretin. (yläpuolella) Kuvasta äiti sitten teettikin taulun, jonka mamma sai edeltävänä lauantaina kotiinsa. Uskon, että näiden tapahtumien jälkeen tuosta taulusta tuli vielä entistä arvokkaampi syntymäpäivälahja mammalle. Olen onnellinen, että ehdin tuon kuvan ottaa, sekä viime kesänä sukukuvan Tuomaksen rippijuhlissa. Pappa ehti molempiin mukaan. <3
Nyt papasta on jäljellä ihanat muistot, niin mielen kuvina kuin oikeina valokuvinakin. 
Vielä pitää käydä läpi nuo synttärikemujen kuvat, joista sieltäkin löytyy varmaan oikeita aarteita kuvien muodossa tähän hetkeen.

Tällä viikolla näitä miettiessä oon entistä vakuuttuneempi siitä, että valokuvaaminen on se "mun juttu". Valokuva on parhaimmillaan hyvin konkreettinen muistojen tallettaja, jota katsoessa herää lähes käsin kosketeltavia tunteita joko kuvaushetkeen tai kuvassa oleviin ihmisiin liittyen. 
Haluan olla ikuistamassa muistoja, tallentamassa niitä tärkeimpiä hetkiä ihmisten elämässä.
Ikuistamassa tunteita, joihin voi palata yhä uudelleen ja uudelleen kuvan avulla.
Tehdä sen aina täydellä sydämellä ja kunnioittaen niitä ihmisiä ja muistoja, joita olen ikuistamassa. 

Pappa oli ihana hassuttelija <3

Sukua<3











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti